Payzerin adoptoima LOPPUKAPPALE

ADAN NÄKÖKULMA

*7 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN*

Tänään toimme uuden pikkusiskoni, Bellan, kotiin sairaalasta. Liam on toiminut järjettömästi, jotta kaikilla vain olisi kaikki hyvin. Liam yritti myös järjestää vauvajuhlat, mutta epäonnistui täydellisesti, joten palkkasi ammattilaisen.
Tällä hetkellä minä ja Niall istuimme sohvalla katsomassa telkkaria. Vanhempani tulivat olohuoneeseen ja laittoivat Bellan syliini.
''Me mennään katsomaan leffaa yläkertaan. Vietä aikaa pikkusiskos kanssa, voit tuoda hänet sitten ylös.'' Dani vinkkasi, pussasi päätäni ja sitten he lähtivät ylös. Katsoin Bellaa ja hymyilin.
''Heeei, nätti tyttö.'' lirkuttelin ja pidin häntä hellästi käsissäni. Hän kikatti ja piteli nyrkeissään latvojani. Nousin ylös, menin keittiöön ja otin tuttipullon ruokkiakseni häntä. Tunsin vahvojen käsien kietoutuvan vyötärölleni ja sitten Niall pussasi poskeani. Niall hymisi pienen tuutulaulun kun molemmat keinuimme toisissamme kiinni ja vauva sylissäni eteen ja taakse.

''Joskus me tehdään tää meidän omalle vauvalle.'' Niall kuiskasi korvaani.
''Lupaatko?'' kysyin hiljaa, en halunnut herättää Bellaa.
''Mä lupaan. Sä oot mun elämäni rakkaus ja oon aina sun tukena ja sun luona kunnes kuolen. Mä rakastan sua, Ada Payne, ja mikään maailmassa ei voi muuttaa sitä.'' Niall sanoi ja pussasi huuliani.
Minun ei tarvinnut sanoa Niallille takaisin rakkaudestani, koska hän tiesi hyvin kuinka paljon häntä rakastan. Mikään tässä maailmassa ei voi erottaa meitä, tämä rakkaus on jotain niin vahvaa. Jos jotain tapahtuu, olen varma, että pääsemme siitä yli, eikä rakkautemme kuihdu. 

Niall Horan on elämäni rakkaus, enkä epäile sitä yhtään.

Se oli siinä!

Kiitos ja kumarrus KAIKILLE, jotka on lukenu EDES yhden osan tästä ficistä! Tätä oli ihanaa kirjottaa ja tästä tuli syvällisempi kuin mun edellisistä ficeistä. Mutta..

KIITOS ♥