Kiss me OSA 16

LOUISIN NÄKÖKULMA

Laitoin huuleni Liamin omille. Hänen lämpönsä läpäisi minut kuin tuli metsän. Laitoin käteni hänen poskelleen anellen häntä lähemmäs. Hän epäröi selvästi, mutta tuli sitten lähemmäs kun näki miten paljon sitä halusin. Ainoa miespuolinen henkilö jota olin ikinä suudellut, oli Zayn. Hänen suudelmansa ovat intohimoisia, kiihkeitä ja syviä. Mutta Liam oli eri maata. Hänen suudelmansa ovat helliä ja suloisia, aivan kuin hän pelkäisi rikkovansa minut. Ne olivat mitä tarvitsin, mitä pyysin. Hän jätti pienen raon suudelmaan, joka sai minut haluamaan lisää. Hän puri alahuultani kevyesti, enkä voinut olla nauramatta. Liamilla ja minulla... klikkasi. Hänen kanssaan suuteleminen oli hauskaa ja jännittävää. Zaynin kanssa se oli kuumaa ja vaarallista. Niin erilaista, mutta tarvitsin kumpaakin nyt.

Liam tarttui lantioltani vetäen minua lähemmäs itseään ja liu'uin lattialle. Hän oli puoliksi minun päällä, puoliksi lattialla. Hän vieläkin suuteli minua hellästi ja pehmeästi, rakastin sitä. Halusin lisää, joten vein käteni hänen hiuksiinsa haroen niitä. Yritin syventää suudelmaa, mutta Liam epäröi. Hän ei halunnut asioiden menevän niin pitkälle kuin minä halusin. Mutta työnsin hänet hänen äärirajoille.

ZAYNIN NÄKÖKULMA

''Hitto! Louis tulee olemaan niin vihainen mulle!'' huusin kun juoksimme katuja pitkin hotellia päin. Niall, Harry ja minä olimme enää muutaman korttelin päässä hotellista. Sitten voisin anella Louisilta anteeksipyyntöä ja pidellä häntä. Liam varmaan tekee sitä jo minun puolestani. Miten voin korvata tämän hänelle?

''Ei hän tuu vihaseks kun näkee mitä ostit hänelle!'' Niall huusi ja viittasi yhteen pusseista. Hymyilin, hän tulee rakastamaan sitä. Taivas salamoi ja säikähdin sitä hieman. Miten Louisilla menee? Itkeekö hän, täriseekö hän, onko hän peloissaan? Minun täytyy kiirehtiä. Vedin hotellin pääoven auki ja juoksin portaisiin.

''Zayn! Zayn! Mene hissillä!'' Harry huusi. En kuunnellut, halusin päästä Louisin luo mahdollisimman nopeasti. Rakastan sinua Louis.. anna minulle anteeksi. En saanut henkeä ja hiki virtasi, mutten lopettaisi ennenkuin pääsisin Louisin luokse. Jalkani olivat pelkkää hyytelöä, mutten lopettanut juoksemista. Näin 24-kerroksen merkin ja aloin hymyilemään. Olen kohta siellä, Louis.

Avasin oven Louisin huoneeseen ja leukani tippui suoraa päätä alas. Kyyneleet valtasivat silmäni ja kaikki alkoi pyöriä ympärilläni. En pystynyt ymmärtämään näkemääni, rukoilin, että aivoni vain vitsailisivat. Että salama olisi osunut minuun ja tämä on vain pahaa pahaa painajaista. Louis ja Liam suutelivat. Ihan kunnolla kourivat toisiaan. Louisin käsi oli Liamin hiuksissa ja heidän huulensa olivat yhdessä.
Sydämeni jäätyi jääkylmäksi ja keuhkoni muuttuivat kiveksi. Liam hyppäsi ylös lattialta ja hänen ilmeensä muuttui pöllämystyneeksi. Louis katsoi minua kyyneleet silmissään. Hänen leukansa roikkui samalla tavalla kuin minulla.
''Zayn... Mä voin selittää..'' Liam sanoi. Tiesin hänen puhuvan ja että hän puhuu minulle. Mutten kuullut häntä, en voinut vastata. Vartaloni liikkui itsekseen, en voi hengittää, en... tunne mitään. Vartaloni on tunnoton.

Juoksin takaisin käytävään ohittaen Harryn ja Niallin. He kutsuivat minua, mutten kuullut heitä. Vartaloni ei suostunut lopettamaan liikkumista. Enkä halunnutkaan. En todellakaan menisi takaisin. Se mitä he tekivät, on anteeksiantamatonta. Miten he voivat tehdä minulle niin? Minusta tuntui kamalalta kun olin myöhässä ja he.. tekivät noin! Mitä olisi tapahtunut jos en olisi kävellyt sisään? Olisivatko he jatkaneet? Olisiko Louis edes välittänyt?
Juoksin alas portaita ja kyyneleet sokaisivat minut. Missasin askeleen ja nilkkani vääntyi. Vartaloni kaatui lattialle. Päätäni jyskyttää ja jalassani tuntuu järjetön kipu. En pääse ylös, enkä haluakaan. 
Haluan vain maata tässä ja kuolla. Se olisi kaikille parempi, Louis ja Liam saisivat olla onnellisia yhdessä. 
Suljin silmäni ja annoin tajuttomuuden vallata minut.

LIAMIN NÄKÖKULMA

Lähdin juoksemaan Zaynin perään. Ohitin Niallin ja Harryn, jotka näyttivät hämmästyneiltä. Avasin portaikon oven ja sydämeni pysähtyi. Zayn makasi siellä, hänen nilkkansa oli vääntynyt ja hänen päästään tuli verta. Juoksin hänen luokseen ja kyykistyin. Hän hengitti, mutta erittäin raskaasti. En tiedä mitä tehdä.
''Harry!'' huusin. En voinut antaa Niallin nähdä tätä, se olisi hänelle liikaa.
''Harry, soita ambulanssi!'' huusin. Harry tuli portaikon ovelle ja katsoi Zaynia. Hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui lattialle.
''Harry! Ambulanssi! Nyt!'' huusin niin kovalla äänellä kuin jaksoin. Hän nyökkäsi, otti puhelimensa ja soitti sillä hätänumeroon.
Aloin itkeä ja anella Zaynia.
''Zayn, älä kuole. Jooko? Se tappaisi Louisin, kirjaimellisesti. Sun ei tarttee puhua mulle enää, sä saat vihata mua. Ihan sama, mutta älä kuole. Älä.. jooko.. älä.'' 

Miksi tein niin? Miksi annoin Louisin suudella minua? Tiedän, että hän rakastaa Zaynia, tiedän, että hän halusi Zaynia eikä minua, mutta tein sen silti. Suutelin häntä takaisin, koska me molemmat tarvitsimme sitä. Halusin suudella häntä, mutten tällä tavalla. En silloin kun hän tarvitsi lämmintä vartaloa viereensä. En silloin, kun hän olisi tehnyt sen kenelle vain. Louis käytti minua ja halusin niin tapahtuvan.
En välitä, jos en nää Louisia enää. En välitä, jos en enää ikinä saisi laulaa. Haluan vain, että Zayn tulee kuntoon, eikä kuole.