Kiss me LOPPUKAPPALE

LOUISIN NÄKÖKULMA

*Imperfekti*

Meni kuukausia, ennenkuin asiat palasivat normaaleiksi. Muttei yhtä normaaleiksi, kuin olisin halunnut. Zayn.. Zaynia ja minua ei ole.. enää. Olemme enää ystäviä, enkä kestä sitä. Rakastan häntä liikaa, mutta jos yrittäisin saada häntä takaisin kaiken jälkeen.. Ei, se olisi liian itsekästä. Hän on parempi ihminen kuin minä. Minulla on häntä ikävä. Minulla on ikävä hänen kosketustaan, hänen suudelmiaan, sitä kun hän kuiskaa korvaani. Kaipaan meitä.
Katsoin häntä pöydän yli, katseemme lukittuivat. Hänen ruskeat silmänsä tuijottivat omiini ja sydämeni tykytti tahtia. Hän hymyili ja vinkkasi. Mit.. Voisiko Zayn ol- Ei, nyt Louis lopetat.
En enää ikinä tule saamaan häntä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Preesens*

Olemme matkalla taas uuteen turhaan haastatteluun. Tänään kerromme maailmalle, että minua ja Zaynia ei enää ole. Paluuta ei enää ole, kun olemme ne sanat sanoneet. One Direction tulee saamaan paljon vihaa päälleen ja minusta tai Zaynistä tehdään 'se paholainen'. Toivottavasti se olisin minä, en halua Zaynin kestävän enää mitään rankkaa.
Tunnen käden olkapäälläni, se on Zayn. Tunnen sen kosketuksen.
''Ootko sä kunnossa?'' hänen kaunis äänensä kysyi. Hymyilen parhaan tekohymyni ja nyökkään. Hän ravisti päätään.
''No etkä oo. Mä tunnen sut, Louis. Ootko sä hermostunut?'' 
Yritän olla reagoimatta, kun hän on niin lähellä minua. Hän tietää minusta kaiken. Tiedän hänestä kaiken ja kaikki se ON MINULLE LIIKAA.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

*Imperfekti*

''No, miten Zouis Talik-skandaalisuhde edistyy?'' Liliann, uusi lempihaastattelijamme, kysyi ystävällisesti.
Zayn katsoi minua ja nielaisin kovaa. Miten hän pystyy sanomaan sen? Minä en ainakaan pysty. Mahaani kipristää, tärisen ja suuni on kuiva. Voi, miksi? Miksi suostuin tähän kaikkeen..? Maailmani on pirstaleina.
Zayn tarttui yhtäkkiä kädestäni.
''Me molemmat ollaan ihan rakastuneita toisiimme.'' hän sanoi ja ylettäytyi suutelemaan poskeani. Miksi hän noin sanoi? Zayn vihaa minua, miksi hänen vielä pitää kiduttaa minua? Ehkä se on vaan tv:n takia, hän ei halua kaikkea vihaa. Hän tekee sen bändin takia, tietenkin, miksen heti tajunnut.
Liam katsoi Zaynia huomaamattomasti ihmeissään, mutta Zayn vain hymyili. Kaiken jälkeen Zayn ja Liam ovat nyt hyvissä väleissä. Se oli kiusallista ensin, mutta kun Liam tajusi ettei Zaynillä ole mitään ongelmaa hänen kanssaan, hän rentoutui Zaynin seurassa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Monien kysymysten jälkeen pääsimme vihdoin palaamaan hotelliimme Englannissa. Liam laittoi tavaransa lattialle ja katsoi huoneeseen.
''Okei, kukaan ei oo täällä nyt. Voidaanko puhua teidän kahen suhteen jatkamisesta?''
Katsoin Zaynia, hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.
''Se on keskustelu, joka mun ja Louisin pitää käydä.'' Zayn sanoi, tarttui kädestäni ja veti minut syrjempään. Hän työnsi minut seinää vasten ja siinä me taas olimme. Hänen huulensa löysivät omani ja tunneryöppy valtasi kehoni. Se tunne, jota niin kaipasin. Hän laittoi kätensä poskilleni ja tartuin hänen paidastaan anellen häntä lähemmäs. Hän asetti vartalonsa omaani vasten, huulemme liikkuivat samalla täydellisesti. Aivan kuin ensimmäisellä suutelukerrallamme, raaka innostus kiehui sisälläni.
Hän vetäytyi ja asetti päänsä olkapäälleni lepäämään. (xd ok)

''Miks..'' hän änkytti. Jäädyin. En voinut katsoa häntä. ''Miks sä et taistellut musta?''
Vartaloni jännittyi hieman. Mitä hän juuri sanoi? Lopetin hänestä taistelun.. en. En tiennyt miten muuten käsitellä tilannetta. En ikinä lopettanut sinusta taistelemista.
''Mä.. Emmä tienny, että sä sellasta halusit.''
Hän katsoi ylös ja kyynel valui hänen poskelleen.
''Tottakai mä haluan, että sä taistelet musta. Mä luulin.. Mä luulin, ettet halua mua enää. Mä oikeasti luulin ettet rakasta mua enää.'' 
Ravistin päätäni.
''Ei. Emmä ikinä lopettanut. Mä luulin-'' sanoin ja loppu olikin historiaa. ''Mä rakastan sua, Zayn. Mä en ikinä lopettanut rakastamista, senkin jälkeen mitä tein. Luulin, ettet halua tällaista niinkuin mä.'' 
Hän hymyili ja kääntyi hieman poispäin.

''Muistatko mitä sanoin siellä sairaalassa? Sen jälkeen kun kysyin mitä sillon tapahtui?'' 
Nyökkäsin ja annoin kivuliaiden muistojen tulla mieleeni. Suljin silmäni, en enää halua nähdä häntä sellaisena.
''Mä sanoin; Sulla on paljon hyvitettävää. Sä et ikinä menettänyt mahollisuuttas.'' 
Hän siis aina halusi minun tekevän, mitä hän nyt teki. Että olisin tarttunut hänestä, suudellut häntä ja kertonut että rakastan häntä. Hän halusi minun taistelevan. Suutelin häntä pehmeästi.
''Miten sä voit rakastaa tällasta urpoa?''
''Helposti, kun oot tommonen söpöliini ja hyvä suutelija.'' hän sanoi ja lukitsi huulemme sitten kuin ikuisuudeksi.

KIITOS!

Taas ois yks ficci paketissa. Vau. 

Oikeesti, kiitos, että jaksatte olla vielä 

mun matkassa :) En tajuu teitä välillä, 

mut ootte silti jotain niin ihanaa! Kiitos 

kaikille vakkarikommaajille, välillä 

kommentoijille ja ehdottomasti 

kaikille lukijoille! Te ootte tän kaiken 

alku ja juuri. En voi ikinä kiittää teitä 

tarpeeks, mutta voin yrittää :) KIITOS ♥

OIKEESTI, KIITOS ♥

Muistattehan vastailla tohon kyselyyn kenestä seuraava ficci, että pääsen alottaa mahollisimman pian (huomenna ;)). Siel ei oo nyt Louisii tai Zaynii, koska tää oli Zouis-ficci :)