IMAGINE #14

Tää ois Viljalle! ♥

''Sä kuitenki pitää puhua jossain vaiheessa, joten voit hyvin tehä sen nyt!'' Harry valitti. Riitelimme taas siitä, kun hän tuli taas myöhässä kotiin. En välittänyt hänestä nyt yhtään, luin vain kirjaani.

''Vilja, jooko jooko jooko, puhu mulle nyt!'' hän aneli, mutta pidin silmäni kirjassa.

''Okei sitten! Älä puhu! Ihan sama!'' hän huudahti ja lähti yläkertaan. Jatkoin kirjani lukemista, hän tulisi kuitenkin kohta takaisin. Olin oikeassa. 10 minuutin päästä hän tuli vihainen ilme kasvoillaan alakertaan.

''Etkö sä vieläkään puhu mulle?'' hän kysyi ärsyyntyneenä.

Katsoin häneen ja sitten takaisin kirjaani.

''Mitä sä haluat mun tekevän, että puhut mulle?'' hän kysyi vihaa äänessään.

En välittänyt hänestä lainkaan, teeskentelin ettei hän edes olisi siellä.

''No, sitten meidän pitää tehä tää vaikeen kautta!'' hän sanoi nyt virnistellen.

Katsoin häntä hämilläni, mutten suostunut silti puhumaan.

Hän nappasi kirjani ja heitti sen huoneen poikki. Hän otti minut syliinsä, niin että katsoin suoraan häntä.

''Etkö vieläkään suostu puhumaan?'' hän kysyi.

En sanonut mitään, tuijotin vain. Hän suuteli kaulaani, ah, se tuntui niin hyvältä. Ei, en puhu, en sano mitään! En voinut sille mitään, voihkaisu pakeni huuliltani.

''Harry..'' voihkaisin.

''Jes! Jes! Sä puhuit!'' hän huudahti, laski minut sohvalle ja alkoi tanssimaan voittotanssia.

''Anteeks, mä lupaan etten oo enää ikinä myöhässä'' hän sanoi ja suuteli kaulaani taas.

''Mä rakastan sua'' sanoin ja luovutin.

''Eiköhän viedä tää makuuhuoneen puolelle?'' hän kysyi virnistellen.