IMAGINE #12

Julianalle ♥

''Louis, kai sä tiiät, että tää on väärin?'' huokaisin ja laskin pääni hänen olkapäälleen.

''Kyllä mä tiiän'' hän sanoi ja haroi hiuksiani.

Louis ja minä tapasimme netissä. Hän piilotti faktan, että on suosittu popstara, joten rakastuin Louisiin, en popstara-Louisiin. Kuukauden jälkeen päätimme tavata, asuimmehan molemmat Lontoossa. Vaikka hänellä olikin tyttöystävä -ja sen tiesin- olin ollut koko ajan häneen ihastunut ja tunsin rakastuvani häneen. Sitä faktaa minä piilottelin. Hän tiesi, että olen häneen ihastunut, niinkuin hänkin minuun, mutta päätimme pitää suhteen vain kaveritasolla.

''Louis... Mä-mä en taida pystyä tähän enää..'' sanoin, nousin hänen päältään ja laitoin paitani päälle.

''Mitä? Mikset?'' hän melkein huusi.

''Mä en vaan voi enää.. Anteeks'' en ala itkeä, en ala itkeä, en ala itkeä..

''Mut Juliana, miks sä teet näin nyt?'' hänen äänensä rakoili ja tiesin, etten ollut ainoa joka alkaisi kohta itkeä.

''Louis, anteeks, mä.. Mun pitää mennä'' aioin juuri avata oven, kun vahva käsi tarttui lantioltani ja veti minua taaksepäin. Hän lukitsi oven ja työnsi avaimen taskuunsa. 

''Sä et lähde, ennenkuin kerrot miksi'' hän vaati.

''Päästä mut nyt vaan menee'' kuiskasin.

''Mä sanoin, etten päästä ennenkuin kerrot miks'' hänen voimakas äänensä sanoi.

''Selvä! Haluatko tosissas tietää miks mä teen näin? Koska mä tajusin, että rakastan sua! Mä en voi jatkaa tätä enää! Se, että sä et edes tykkää musta, satuttaa Lou! Se, että tiiän, että meet takasin hänen luo tän jälkeen satuttaa! Jos mä en lähde nyt, mun tunteet voimistuu enkä voi pakottaa sua tuntemaan samaa. Se, että mä rakastan sua ja että tää ei merkitse sulle mitään muuta kuin seksiä, satuttaa mua!'' huusin ja kyynel vierähti poskelleni. Hän pyyhki sen pois peukalollaan.
''Kuka sano, etten rakasta sua?'' hän kysyi virnistäen.
''Mitä?'' kysyin kummissani.
''Miten sä voit luulla, etten rakasta sua? Sä oot kaunis, fiksu, hauska ja kaikkea mitä ikinä voisin toivoa. Tottakai mä aloin rakastua suhun, Jul''
''Entäs-''
''Mä jätän hänet huomenna, mulla ei oo enää tunteita häntä kohtaan''

''Oonko mä sen syy?'' syyllisyys peitti sydämeni.
''Et, rakas. Mun rakkauteni häneen on sammunut jo kauan aikaa sitten'' 
Olin hiljaa ja katsoin alas. Hän laittoi varovasti kätensä leualleni ja nosti sen ylös. Hän tuijotti silmiini.
''Mä rakastan sua, Juliana'' hän sanoi hitaasti.
Sitten hän nojasi eteenpäin sulkien silmänsä kunnes huulemme vihdoin kohtasivat. Se ei ollut himokas suudelma, se oli ennen kaikkea rauhallinen ja hellä suudelma.
''Mäkin rakastan sua, Louis'' hymyilin hänelle.