Saaran näkökulma
Meikkaaja suorastaan heitti minut tuoliin ja alkoi laittamaan puuteria naamaani. Sitten hän veti hiukseni taakse, jotta kasvoni kääntyisivät suoraan ylöspäin. Sitten hän laittoi kajaalia ja ripsiväriä. Vielä hiukan poskipunaa ja viimeiseksi huulikiiltoa. Oikeasti tunsin itseni Barbien näköiseksi, mutta en uskaltanut sanoa mitään, koska hän pelotti minua.
''Moi!'' vaatettaja huudahti, hän vaikutti paljon mukavammalta kuin meikkaaja. ''Onkos sulla jotain tiettyä mielessä? Hameita vai mekkoja, ehkä housut?'' ''Eipä oikeastaan...'' mumisin jotain. Hän nyökkäsi ja hyökkäsi takaisin vaatteiden pariin. Hän otti esiin kivan kukkamekon, joka oli lyhyt, mutta ei liian lyhyt. Se oli tummansininen, jossa oli valkoinen vyö. Se oli niin kaunis.
''En voi laittaa tuota! Säästä se nätimille tytöille!'' Ravistelin päätäni. ''Kaikki muut tytöt ovat joko 10-vuotiaita tai sitten heidän vartalonsa ei sovi tähän.'' Hän hymyili ja näytti mekkoa uudelleen. Se ei voi olla totta! Eikä hän saisi haukkua heitä noin... Ehkä se on vain hänen huumoriaan. ''Kokeile edes, se on varmasti täydellinen!'' Hän hymyili. Nyökkäsin ja menin verhon taakse. Otin farkkuni, paitani ja jakkuni pois ja sujautin mekon päälleni. Se todella istui minulle ja vyö sopi kauniisti. Mekon pituus teki minut näyttämään pidemmältä ja tummansininen sopi ihonväriini. Tulin verhon takaa ja vaatettaja alkoi taputtamaan ja hymyilemään. ''Sanoinhan, että se on täydellinen! Nyt saat näyttää sen pojille, tarvitsen heidän hyväksyntänsä.''
Naurahdin ja kiitin häntä kun poistuin huoneesta. Hän sanoi, että saan pitää mekon, jos halusin. Tottakai halusin, huomioon ottaen, että minulla on vain kaksi mekkoa. Kävelin heidän pukuhuoneeseensa ja kaikkien päät kääntyivät katsomaan minua. ''Näytät...'' Louis sai ulos katsoessaan minua vieläkin.
''Okei, ei tarttee valehdella! Tiiän, että se ei näytä kovin hyvältä, mutta he eivät keksineet mulle muutakaan, okei?'' Aloin samalla peruuttamaan ovelle päin ja ajattelin mielessäni: Tiesin, ettei olisi pitänyt suostua. Tällä hetkellä voisin olla kotona sängyllä katsomassa Gossip Girliä teekupposen kanssa. Nyt joudun kompuroimaan ja nolaamaan itseni maailman suurimpien tähtien edessä. He tuijottivat minua, kuin minulla olisi kaksi päätä. Lopetin ajattelun ja katsoin heitä ovelta. He todellakin katsoivat minua kuin hullua, mutta eivät syistä, joista luulin. Louis käveli luokseni, otti käsistäni ja katsoi syvälle silmiini.
''Mun piti sanoa, että näytät todella kauniilta.'' Hän katsoi minua niin vakavasti, että jopa uskoin häntä hetken. Tunsin, kun naamani valahti punaiseksi ja katsoin pois, mutta hän siirsi pääni takaisin. ''Saara, näytät uskomattomalta.''
''Hei! Varastit adjektiivini!'' Harry kitisi ja laittoi kätensä ristiin rinnan päälle. ''Odotas, mulla on uusi, upea.'' Hän näytti todella tyytyväiseltä itseensä. ''Ajattelin enemmänkin loistavaa, mutta upea käy hyvin.'' Liam nyökkäsi. Sitten hän näytti syylliseltä johonkin. ''Älkää sanoko tuota Danille.''
''Dani eli Danielle on siis Liamin tyttöystävä. Jopa sun tasoasi.'' Zayn selitti. ''Hei, varo mitä sanot!'' Liam näpäytti ja osoitti sormellaan Zaynia. Zayn nosti kätensä, kuin antautuisi. ''Näytät todella hyvältä, Saara, kaikki me ajattelemme niin.'' Niall sanoi ihanalla aksentillaan ja tuli halaamaan. Naurahdin ja halasin takaisin. ''Te olette hulluja.'' Nauroin heille. ''Olen oikeastaan aika rauhallinen nyt, täytyy säästää energiaa lavalle. Kaikkien meidän täytyy.'' Louis hymyili.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Louis hyppeli ja venytteli kävellessään ympäri huonetta. Harry ja Liam istuivat nurkassa juttelemassa. Zayn kävi hakemassa keikkabussista jotain ja Niall avasi ääntään. Minä vain istuin sohvalla ja katselin heitä. Noloa. Niall käveli luokseni, istui viereeni ja laski päänsä olkapäälleni. ''Ootko okei?'' kysyin samalla, kun haroin hänen ihanan pehmeitä hiuksiaan. Hän painautua olalleni enemmän, tunsin sen. Hän huokaisi syvään. ''Joo, oon varmaan vaan hermostunut.''
Hän hengitti syvään. Otin hänen kädestään kiinni ja hieroin hänen selkäänsä hellästi. Tätä isäni teki rauhoittaakseen minua kun vanhempani kertoivat eroavansa. Hän tekee sitä kyllä vieläkin, näen häntä aina viikonloppuisin. ''Vaikka sä laulaisit täysin nuotin vierestä koko konsertin ajan, kukaan ei välittäisi. He silti rakastaisivat sua, niinkuin sä rakastat ruokaa.'' Naurahdin hänelle. Hän kikatti hieman ja kysyi: ''Miten sä tiiät, että rakastan ruokaa, vaikka et ole fani?'' ''En sano ettenkö olisi fani, en vain kerkeä kuuntelemaan musiikkia, teidän enkä kenenkään muunkaan. Ja oot irlantilainen, eivätkö he just rakasta ruokaa?'' kysyin ja nauroin hieman. Hän alkoi nauramaan ja kovaa. ''Kuin sanoisi, että britit pitäisivät fish n' chips-annoksesta!'' hän huudahti. ''Me britit rakastamme sitä annosta!'' taputin hänen päätänsä.
''Miks oot liian kiireinen kuuntelemaan musiikkia?'' hän kysyi ja kääntyi makaamaan, hänen päänsä oli nyt sylissäni. En välittänyt siitä, tunsin itseni rauhoittuneeksi hänen seurassaan. Toisin kuin kenenkään muun pojan kanssa. ''Mulla oli työ, joka vei paljon aikaa, mutta sain potkut tänään. Työskentelin vain sen takia, että saisin maksettua koulutukseni.'' Haroin hänen hiuksiaan ja katsoin hänen kauniita silmiänsä.
''Oon tosi pahoillani siitä. Mitä sä opiskelet?'' hän kysyi pahoillaan. ''Haluun olla meikkaaja/stylisti, mutta tarvitsen koulutusta ensin.'' hymyilin hänelle. Hän hymyili takaisin, nyt suu auki. Hampaat kiilsivät kauniisti. ''Kun oot saanut koulutusta, soita meille! Kuten tiiät, meikkaajamme ei ole kovin mukava.'' hän naurahti. ''Pojat, lavalla viiden minuutin sisällä!'' Joku mies katsoi sisään huoneeseen. Niall huokaisi ja nousi ylös. ''Tuut lavalle vasta viimeisen biisin alettua, joten yritä tehdä olosi mukavaksi.'' Liam hymyili, kun meni ulos ovesta. Okei, murtakaa jalka tai jotain, sitten olette saaneet minut tuntemaan itseni mukavaksi, ajattelin. ''Tuutte olemaan loistavia, uskon teihin!'' huusin käytävälle. ''Rakastamme sua, Saara!'' he kaikki huusivat kuorossa. ''Mäkin teitä!'' huusin vielä takaisin.
Kävelin takaisin pukuhuoneeseen ja heittäydyin sohvalle. Tapoin aikaa pelailemalla pelejä, kunnes viisi innostunutta poikaa ryntäsi sisään takaovesta, osoittaen kelloa, että oli mennyt yli puolet keikasta. ''No, olikos teillä hauskaa?'' hymyilin siitä innoissani, että näin taas heidät. ''Todellakin! Näittekö ne tytöt niiden kylttien kanssa, ihan edessä? Huhhuh, Harry, oot tosiaanki saanu tytöt ihan sekaisin!'' Louis istui viereeni sohvalle ja halasi minua tosi lujaa.
''Joo! ^Harry Styles, give me some!^! Harry, mitä?!'' Zayn huusi. ''Parasta oli, kun Zayn sano niille, että Harry on antanut kaikkensa Loulle! Oot nero, Zayn!'' Liam huudahti ja antoi Zaynille high-fiven. ''Ikävöitkö sä mua?'' Niall kysyi ja tuli istumaan toiselle puolelle minua. Katsoin häntä ^oletko tosissasi?^-ilmeellä. Hän hymyili ja huusi: ''Pojat, hän ikävöi meitä!''
''Tottakai ikävöin teitä! Angry Birds alkoi jo tuntua tosi tylsältä.'' Naurahdin ja kaikki alkoivat nauramaan. Sitten he vakavoituivat. ''Okei, kun sut kutsutaan lavalle..'' Liam aloitti vakavana. ''..mee istumaan Loun viereiselle jakkaralle. Hän laulaa sulle, onkse okei? Ainiin, älä kompastu rappusissa!'' Hän hymyili. ''Se on ok! Tunnen itseni, tulen mokaamaan vielä pahemmin.'' Sanoin ja Louis halasi minua vielä tiukemmin ja meni sen jälkeen istumaan Harryn syliin. Luulen, että he olivat todella läheisiä, läheisempiä kuin muut pojat. En vain tiedä millä tavalla.
''Pojat, lavalle nyt!'' Sama naama kurkisti taas ovesta. ''Jos haluut jotain kivaa tekemistä, raapusta numerosi meidän puhelimiin!'' Niall hymyili ja antoi minulle viisi iphonea. ''Älä huoli, niissä ei ole lukkoja ;)'' Niall hymyili vielä ja vinkkasi. ''Onnea!'' huusin nopeasti. ''Samoin!'' he huusivat taas kuorossa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Anteeksi neiti Calder, mutta teitä tarvittaisi kohta lavalla.'' Sama vanha nainen tuli sanomaan. ''Tulisitko mukaani?'' Nyökkäsin, nousin ja lähdimme huoneesta. Kuulin musiikkia jo tänne asti. Ja tyttöjen kiljuntaa. Perhoset alkoivat lentelemään vatsassani mitä lähemmäs tulin lavaa. Vanha rouva hymyili rauhoittavasti, kun odotimme muiden kanssa pääsyä lavalle. Mitä ihmettä vaatettaja puhui? Heillähän on kaikilla upeat vartalot! Siellä tosiaan oli muutama kymmenvuotias, mutta muut olivat kuumia kuin mitkä! Näytin kasalta likaisia sukkia heihin verrattuna, kiva.
''Nyt, hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat, on aika sanoa tervetuloa ystävillemme! Annetaan heille isot aplodit!'' Louis katsoi minua samalla kun sanoi sen. Into levisi hänen kasvoilleen. Nainen osoitti meidät lavalle ja me menimme. Valitettavasti, olin ensimmäinen. Näin, että stadium oli täynnä ihmisiä ja kaikki huusivat. He huusivat ja huusivat, kun porukkaa tuli lavalle. Menin istumaan Loun viereen ja hän laittoi kätensä lanteilleni. Kuolen. Kohta.
Siellä oli niin paljon ihmisiä. Huudot tekivät minut melkein kuuroksi. Valot olivat niin kirkkaat. Ainoa asia, joka piti minut maan pinnalla oli Louis. Hän pitää minut rauhoittuneena. ''Tämä on hyvä ystävämme Saara, jota rakastamme paljon, koska hän palautti puhelimeni!'' Louis huusi yleisölle ja hymyili samalla kun muiskautti pienen pusun poskelleni. Menin aivan punaiseksi, kun yleisö huusi ''AWWW!'' Louis vain nauroi minulle ja näytti, että muut voivat esitellä oman tyttönsä. Kaikki oli sumeaa, kunnes Louis alkoi laulamaan vieressäni.
''And when i see you on the street,'' hän lauloi ihanalla äänellään ja otti kädestäni kiinni. ''..in his arms, i get weak, my body fails, i'm on my knees, praying!'' hän nosti kättäni ja pussasi sitä ennenkuin alkoi laulamaan kertosäettä. ''When he opens his arms and holds you close tonight, it just won't feel right, cause i can love you more than this, and when he lays you down I might just die inside, it just won't feel right, cause I can love you more than this.'' he lauloivat ja saivat sen kuulostamaan enkelin laulamalta.
''Cause I can love you more than this.'' Liam lopetti. Huudot kuuluivat koko stadiumilla ja varmasti sen ulkopuolellakin. ''Kiitos paljon! Rakastamme teitä!'' Liam sanoi vielä. ''Olette olleet yksi parhaimmista yleisöistämme, eikö?'' Niall katsoi muita poikia ja he nyökkäsivät. ''Pysykää näin ihanina! Rakastamme teitä!'' Harry vielä huusi ja poistui muiden poikien mukana. Seurasin heitä, pelkäsin jääväni yksin. Pääsin lavalta, juuri ennenkuin olisin tullut sokeaksi ja kuuroksi.
Me kaikki juoksimme pukuhuoneeseen ja tulimme kirjaimellisesti hulluiksi! Nyt näin, miksi he rakastivat olla lavalla, se oli parempaa kuin olla humalassa! Ei sillä, että olisin ikinä kokeillut...
''Piditkö sä siitä?'' Niall kysyi ja halasi minua, kun vihdoin rauhoituimme. ''Ootsä tosissas? Rakastin sitä! Nyt toivon, että musta tulisi osa bändiä!'' Nauroin. ''Osaatsä laulaa?'' Hän kysyi kun vielä piti minua halauksessaan. ''Osaan laulaa yhtä hyvin kuin rotta.'' hymyilin hänelle ja hän kikatti. ''Onks sulla kyytiä kotiin?'' Liam kysyi huolestuneesti. ''Ei, mut meen bussilla.'' Hymyilin heikosti, mutta hän ravisti päätään.
''En kuullut mitään! Näyttää siltä, että oot meidän kanssa tänä yönä.'' Hän vinkkasi minulle ja lähti ennenkuin kerkesin sanoa vastaväitteitä. ''Pojat, Saara tulee meille!'' Niall huusi ja he kaikki hurrasivat. Kiva tietää, että olen haluttua seuraa.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
''Saara tulee mun kanssa!'' Harry ilmoitti kun tulimme sisään heidän taloonsa. ''Haz, Louis on sun kanssas!'' Liam muistutti. ''Nojoo, mutta Saara on kuuma ja Lou on superärsyttävä. Kumman kanssa luulet mun haluavan viettää yöni?'' Harry nosti kulmakarvojaan ja Liam muuttui punaiseksi ärsytyksestä. ''Mäkin rakastan sua, Haz.'' Louis läimäytti Harrya. ''Voin kyllä nukkua sohvallakin, kun siitä on noin paljon har...'' aloitin ennen kuin he keskeyttivät minut. ''EI!'' Kaikki huusivat. ''Okei okei..'' Mumisin. ''Koska oon kaikista kypsin..'' Liam aloitti, kukaan ei vielä sanonut mitään koska tiesivät tämän olevan totta. ''.. mä päätän, että mitä tehään. Lou ja Harreh, Zayn ja mä ja Niall ja Saara. Vastaväitteitä?'' Hän katsoi kaikkia kysyvästi. Kaikki ravistelimme päitämme.
''Mun pitäs päästä nukkuu, oon ihan kuitti.'' Niall sanoi ja haukotteli. Kaikki vain nyökkäsivät. ''Öitä.'' Zayn sanoi ja meni Liamin kanssa heidän huoneeseensa. ''Öitä, ihanat ihmiset.'' Harry vinkkasi ja hyppäsin Loun reppuselkään ja he menivät huoneeseensa. ''Öitä, kaikki!'' Huusin vielä. ''Öitä, Saara!'' kaikki huusivat takaisin. ''Rakastamme sinua.'' Harry ja Louis lauloivat oven suusta minulle. Niall nauroi ja veti minut makuuhuoneeseensa. Se oli aika tyhjä, mutta niin oli minunkin kämppäni. Hän heitti minulle ison valkoisen t-paidan ja meni itse kylpyhuoneeseen.
Vaihdoin sen nopeasti ylleni ja hyppäsin hänen pehmeään ja lämpimään sänkyynsä. Hän tuli kylpyhuoneesta vain bokserit jalassaan. En voinut olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen hän oli. En kyllä voisi ajatella minua ja Niallia sillä tavalla, vain ystävinä. Voin nähdä minut ja Loun ylemmällä tasolla, mutta ajattelen silti, että hän saa paremmankin. ''Öitä, ihana.'' Niall kuiskasi ja kietoi kätensä ympärilleni. Tunnen oloni niin hyväksi hänen seurassaan. Tätä päivää en unohda ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti