We'll get there OSA 19

OSA 18 TÄÄLTÄ

STANIN NÄKÖKULMA

Pamautin nyrkkini puupöytää vasten ja kirosin. 
Marcel tulee aina eteen. Effie on minun eikä hänen. Kuka Marcel luulee olevansa? Hänellä täytyy olla otsaa kun menee naiseni lähelle. Hän tietää, että hakkaan hänet jos nään hänet Effien lähellä, mutta silti luulee että voi tehdä niin! Uhkaukseni Effietä kohtaan tulee toimimaan ja hän tietää että olen siitä kuolemanvakavissani. En valehtele sellaisesta paskasta.
Otin puhelimeni taskustani ja etsin Marcelin numeron. Onneksi tunnen paljon ihmisiä, sillä numeron hankkiminen olisi muuten ollut todella vaikeaa.
''Haloo?'' Marcelin ällöttävä brittiaksentti kysyi linjan toisesta päästä.
''Nyt kuuntelet mua. Kuuntele oikein tarkasti, koska tiedän, että haluat tietää kaikkea mitä voit.'' aloitin. ''Pysy kaukana Effiestä, ymmärrätkö? Hän ei vitussakaan pidä susta ja se sun pitäis päähäs tunkea! Hän on mun ja tulee mun luo takasin. Annoin hänelle pari viikkoa miettimisaikaa ja ellei hän sen jälkeen palaa takasin mun luo, mä tapan hänet'' sanoin ja suljin luurin, ennenkuin Marcel kerkesi vastaamaan. 
Otin takkini ja lähdin kohti baaria. Tarvitsin drinkin. Nyt.

MARCELIN/HARRYN NÄKÖKULMA

Mitä hittoa? En ymmärrä yhtään mitä juuri tapahtui. Miksi Stan haluaa Effien noin kovasti takaisin? Miten hän sai numeroni? Tämänkö takia Effie ei ole tekstannut tai soittanut minulle? Nojoo, olenhan minäkin ollut aika epähuomaavainen häntä kohtaan.
Voihkaisten kaaduin sängylle ja painoin twitter-ap(p)ista. Selasin etusivua ja kurkkasin trendit.

#LeaJaEffie
#LeaEffieLaulaa

Kurtistin kulmiani ja klikkasin ensimmäistä linkkiä. Linkistä ilmestyi video, jossa MINUN Effieni ja Lea lauloivat. Painoin playta.
Neljän ja puolen minuutin päästä suuni oli loksahtanut auki. He olivat mahtavia! Minun täytyy nähdä Effie. Nyt.

***

''Moi?'' Effie 'kysyy' kun avaa minulle ovensa. Hän on rennoissa vaatteissa; lökärit ja toppi, maustettuna sekaisella nutturalla. Mutta silti hän on kauneinta mitä ikinä olen nähnyt.
''Sun ei pitäis olla täällä'' Effie sanoi ja katsoi maahan.
''Voinko tulla sisään?'' kysyin. 
''Jooko?'' lisäsin vielä, koska hetken oli ollut hiljaista.
Hän nyökkäsi ja avasi oven kokonaan viitaten minua sisälle. Astuin sisään ja otin kenkäni pois katsoen Effien täydellistä vartaloa.
''Miksi sä oot täällä, Harry?'' hän kysyi leikkien sormillaan, selvästi hieman nolona.
Stan on selvästi puhunut hänelle jo, koska hän on kauhuissaan. Tiedän, etten ole tuntenut häntä kauaa, mutta kyllä sen melkein sokeakin näkisi että hän tärisee ja pelkää koko ajan.
''Halusin kertoa sulle, että oot loistava laulaja. En oo ikinä kuullu kenenkää laulavan yhtä hyvin ku sä ja Lea laulatte. Te ootte trendeissä twitterissä ja sieltä mä teidät bongasinki. Teillä on yli miljoona katsojakertaa sillä videolla Youtubessa. Eff, se on mahtavaa'' sanoin.

Otin askeleen häntä lähemmäs ja sivelin hänen poskeaan kädelläni. Painoin huuleni hänen otsalleen ja olimme siinä hetken, ennenkuin vetäydyin taaksepäin. 
''Kerro mulle Stanista. Se soitti mulle. Eff, mä en anna hänen satuttaa sua. Mä oon täällä, rakas. Mä lupaan'' sanoin varmalla äänellä ja silitin hänen poskeaan vieläkin.
''Hän... Hän sanoi, että tappaa mut jos en mee takasin hänen kanssaan...'' Effie sanoi epävarmalla ja pelokkaalla äänellä.
''Älä jätä mua'' hän sanoi kyynelten vieriessä hänen suloisille poskilleen.
Nostin hänet syliini niin, että hänen jalkansa olivat ylävartaloni ympärillä. Kannoin hänet yläkertaan ja suoraan hänen huoneeseensa. Laskin hänet sängylle ja pitelin häntä kunnes hän rauhottui.
''Ei hätää, Eff''

xd vähä lyhyt mut kirjottelen tätä ficcii huomen lisää :) AND I'M BACK!! takasin kiusaamassa teitä ;)