So pregnant to Malik #13

ZAYNIN NÄKÖKULMA

Kuulin aseen laukauksen ja tiesin, että johonkin se oli osunut. Näin Iggyn juoksevan kohti Harrya ja samassa hän potkaisi Harrya pahaan paikkaan. Harry lyyhistyi maahan ja Iggy potkaisi aseen jonnekkin, onneksi. Nousin maasta ja pitelin Harrya maassa kun Iggy juoksi Niallin luo.
''Niall? Vastaa mulle!'' Iggy huusi ja kyyneleet vaan virtasivat hänen poskiaan pitkin. ''Cassie, soita 112!!'' 
''Ig Ig, ei mitään hätää'' sanoin ja taputin toisella kädelläni hänen selkäänsä.
''Iggy, he tulevat kohta'' Cassie ilmoitti.
''Niall, oo kiltti ja sano jotakin'' Iggy sanoi kun nojasi Niallia kohti.
''Iggy, mä en lähde'' kuulimme hänen sanovan heikosti.
''Niall! Älä sulje sun silmiä, katso mua, Niall. Sä et oo lähössä minnekkään'' Iggy varmuutti sitä enemmän itselleen kuin Niallille.
''Mä yritän'' Niall sanoi heikosti. ''Missä Harry? Ootteko te turvassa?'' hän kysyi huolissaan.
''Me ollaan turvassa Niall, ei hätää'' Iggy sanoi itkien. Niall nosti kättään ja laittoi sen Iggyn suupieleen.
''Sä näytät paremmalta kun hymyilet'' hän sanoi ja hymyili hieman. Hänen ihonsa oli erittäin kalpea, kalpeampi kuin yleensä ja hänen silmänsä kirkkaus oli poissa.
''Ei hätää, sä oot vahva'' Iggy sanoi. Silloin kuulimme ambulanssin ja poliisiauton kaartavan pihaan. Pian he tulivat sisään.
''Saanko tulla mukaan?'' Iggy kysyi hoitajilta.
''Tottakai'' hoitaja sanoi ja sitten he jo lähtivätkin Niall paareilla. Poliisit veivät Harryn ja Cassie lähti Niallin ja Iggyn kanssa. Jäin yksin, joten päätin soittaa Liamille.

''Zayn, ootko sä kunnossa?'' Liam kysyi.
''Niallia ammuttiin'' kerkesin sanoa, ennenkuin purskahdin itkuun.
''Voi luoja..... Ööh, Zayn, hänellä ei oo hätää, hän selviää. Hän on vahva, sä tiedät sen. Hän selviää kyllä'' Liam sanoi ja selvästi käynnisti autoaan. ''Kuka häntä ampui?''
''Harry. Hän tuli juuri eteen, ennenkuin luoti olisi osunut Iggyyn''
''Eli siis Harry on vankilassa.... Mitä me tehdään?''
''Me ei voida nyt keskittyä uraamme, koska Niallia ammuttiin ja meidän täytyy toivoa että hän selviää, voi luoja, ööää pidä katseesi tiessä jooko?''
Liam tiesi etten sanonut sitä pahalla, mutta minun piti silti pyytää häneltä anteeksi.
''Anteeksi, Liam'' sanoin.
''Ei haittaa, mä oon just siellä, sitten mennään yhdessä sairaalalle''

**

Juoksimme Liamin kanssa sairaalan ovista sisään ja löysimme Iggyn.
''Zayn! Liam!'' hän huudahti ja tuli halaamaan meitä.
''Moi, Iggy'' Liam sanoi.
''Missä Louis?'' Iggy kysyi.
''Hän ei halunnut tulla, hän ei vain pystynyt nähdä Niallia näin.. Hän varmaan vaipuu masennukseen... Luoja, mitä me hänelle sitten tehdään?'' Liam sanoi/kysyi. ''Mitä me muutenkaan tehdään? Harry on vankilassa, Niall sairaalassa ja Louis masentuu, mitä jos meidän pitää luopua One Directionista?'' Liam sanoi/kysyi surullisena.
''Liam, älä sano noin. Kaikki järjestyy, me lähetetään Louis jollekkin terapeutille ja Niall toipuu kyllä'' sanoin ja otin samalla Daddy Directionin roolin.
''Toivottavasti oot oikeessa'' Liam sanoi ja halasi minua.

IGGYN NÄKÖKULMA

Istuin Niallin vieressä hänen sairaalasängyllään ja mietin, miksi Niall ottaisi luodin minun puolestani. Miksi Harry teki niin? Hän halusi tappaa ystävänsä hänen tyttöystävänsä takia ja halusi heittää oman unelmansa hukkaan. Tunsin suolaisten kyynelten tippuvan poskilleni ja syyllisyys valtasi minut. Tämä on minun vikani. Niall makaa tässä minun vuokseni.
Nousin sängyltä ja menin istumaan sängyn viereiseen tuoliin. Nappasin hänen kätensä ja puristin sitä hellästi.
''Niall.. jos sä kuulet mua, purista mun kättä. Jooko, Niall, oo kiltti'' toistin samaa monta kertaa, mutta hän ei reagoinut. Monta minuuttia sen jälkeen pitelin hänen kättään edelleen, itkin ja pussasin kättä vähän väliä. Laitoin sitten pääni sängylle ja nukahdin vieläkin käsi kädessä hänen kanssaan.

***

''Iggy, rakas, sun täytyy herätä nyt. Lähdetään'' kuulin Zaynin sanovan kun hän hellästi ravisteli minua hereille. Sain silmäni auki ja katsoin heti Zayniin.
''Mitä? Kauanko mä nukuin?'' kysyin.
''4 tuntia''
''4 tuntia?'' kysyin epäuskoisena.
''Niin. Tuu, mennään'' 
''Miksen mä voi olla täällä? Mä haluan jäädä tähän, oo kiltti'' anelin.
''Ig Ig, sä tarviit lepoa, tuu nyt'' 
''Zayn, mä haluan olla sun kanssa, mut Niall oikeesti tarvii tukea nyt'' 
''Okei sitten'' Zayn huokaisi.
''Kiitos, mä soitan jos jotain tapahtuu'' 
''Okei, moido'' hän sanoi ja suuteli minua otsalle.
''Moikka'' sanoin ja sitten hän lähti. Katsoin kelloa ja se näytti yhdeksää illalla. Istuin Niallin sängylle ja tartuin hänen kädestään. Otteeni oli vissiin irronnut nukkuessani.

''Niall, mä en tiedä kuuletko sä, mutta aion puhua silti. Elämä ilman sua ja Harrya on hiljaista ja Louis otti tän Harry-jutun tosi.. vaikeasti. Niall, Louis on masentunut eikä hän suostu menemään terapeutille. Hän on niin hiljainen ja hän on niin laihakin nykyään. Hänen kylkiluunsa kuulemma näkyvät selvästi, eikä hänellä ole samanlaisia lihaksia kuin ennen. Hänen silmien alla on mustat pussit, eikä hänen silmänsä ole enää samanlaiset. Ne eivät enää loista samalla tavalla, Niall'' itkin, vaikka hän ei luultavasti kuullutkaan minua. ''Niall, sun täytyy herätä. Liamkaan ei oo enää samanlainen, eikä Zayn! Niall, sun täytyy herätä..'' 
''Mä oon ollu hereillä siitä asti kun sä alotit ton luennon'' kuulin Niallin sanovan.
''Herrajumala, Niall! Mä luulin, että sä kuolet!'' sanoin ja nostin päätäni hänen rinnaltaan. Niall nosti kättään ja pyyhki kyyneleitäni pois ja vetäisi minut sitten halaukseen.

''Rauhoitu'' hän sanoi.
''Mä en vaan tiiä mitä tehä, kaikki on ihan sekasin ja teidän bändikin on ihan revitty kappaleiks ja-ja.. mä oon vaan niin hämmentynyt'' itkin.
''Kaikki selvii kyllä, me pakotetaan Louis terapeutille tai vaikka mielisairaalaan jos on pakko, mä toivun kyllä ja.. No, Harrystä mä en tiedä'' Niall sanoi ja puristi kättäni.
Tekstasin Zaynille ja hän sanoi tulevansa aamulla. Hän jopa sanoi, ettei häntä haittaa jos nukun Niallin kanssa samassa sängyssä, josta yllätyin.
''Sä kuulostat aika-'' aloitin, mutta Niall keskeytti minut. 
''Tiiän, kuulostan Liamilta''
''Ei, mun piti sanoa, että kuulostat Zaynilta, hän on tavallaan ottanut Liamin työn nyt'' sanoin. Niall naurahti.
''No, meinaatko sä tossa tuolissa nukkua? Kyllä tähän sänkyyn kaks mahtuu'' 
''Kiitos, Niall'' sanoin ja menin hänen viereensä. Sitten taisimmekin jo nukahtaa.