We'll get there OSA 24

EFFIEN NÄKÖKULMA

(jatkuu siis siit 'hei kulta'-jutskast:D se oli siis Stan joka sen kuiskas jos ette tosta alapuolella olevasta tekstistä ymmärtänyt :))

Tönäisin Stania kyynerpäällä mahaan, join juomani nopeasti loppuun ja vedin sitten Leaa pois talosta. 
''Harry, tuu!'' Lea huusi Harrylle kun pääsimme ylos ylisuuresta talosta. Muutama sekunti sen jälkeen Harry jo ryntäsikin ulos talosta ja istui ajajan paikalle. Minä ja Lea menimme molemmat takapenkille. Sitten Harry katsoi meitä ja kurtisti kulmiaan.
''Jos te nyt jumalauta oksennatte mun autoon, nii mä jätän teidät ton hemmetin tien varteen'' hän sanoi oudon katkeran kuuloisena. Nyökkäsin ja katsoin Leaa, sitten leikin sormillani hieman nolona.

***

''Herrajumala!'' Lea huudahti kun ryntäsin sisälle, heitin kenkäni eteisen nurkkaan ja juoksin rappuset pikavauhtia ylös. Juoksin kylpyhuoneeseen, lukitsin oven ja polvistuin pöntön eteen pitäen hiuksiani kiinni. Alkoholi tapahtui.
Kyyneleet jättivät silmäni kun nojasin vessan seinää vasten ja kun hieroin silmiäni.
Mitä ikinä tein Harrylle? Miten hän voi osoittautua noin idiootiksi noin lyhyessä ajassa?
Stan. Pitihän se arvata, että hän oli siellä tänään. Miten voin olla niin tyhmä?
''Effie! Avaa ovi'' Lea sanoi ja hakkasi ovea. Kömmin polvillani ovelle, avasin lukon ja palasin takaisin paikkaan, jossa äsken olin. Lea tuli sisään ja näki olotilani.
''Effie'' hän sanoi lempeästi. Hän istui viereeni kietoen kädet ympärilleni ja laskien päänsä olkapäälleni.
''Hän on kusipää. Mä tiedän, että sä pidit hänestä''
Ravistin päätäni ja pyörittelin silmiäni.
''En oo tuntenut häntä kauaa. Miksi mä ikinä pitäisin hänestä? Niinkuin sä sanoit, hän on kusipää'' 
Nyökäten hän katsoi minuun ja huokaisi. Sitten hän nousi seisomaan.
''Sun pitää päästä nukkumaan nyt'' Lea sanoi ja auttoi minut ylös. Seurasin Leaa huoneeseeni ja hymyilin tälle, kun hän ojensi minulle pyjamaani. Otin pyjamani ja hän lähti hakemaan minulle vettä. Vaihdoin vaatteeni ja menin sitten kylpyhuoneeseen hakemaan puhelintani, joka oli jäänyt lavuaarin reunalle. Katsoin viestejäni ja sydämeni melkein pysähtyi kun näin Stanin nimen.

Stanilta Effielle;
'Effie! Näin sut tänään.. Harryn kanssa. Luulin, että meillä oli sopimus? Haluatko asioiden loppuvan nopeammin vai? Nythän on mennyt vasta.. mitä? 3 päivää siitä, kun teimme sopimuksen. Mä en varoita sua enää. Tää on viimenen mahdollisuus.'

Ravistelin päätäni ja vastasin viestiin viha mielessäni.

Effieltä Stanille;
'Sä et voi olla tosissas! Sä sanoit, ettet tuu mun lähelle koko kahtena viikkona ja että hommaat ihmisiä mun ympärille jotka ns. suojelee mua! Joten sä et voi sanoa, että mä rikoin tän typerän sopimuksen sääntöjä. Sanoit myös, etten saa sulta tekstareita, joten siinä toinen sääntö mitä tässä sopimuksessa rikoit. Joten sä et voi sanoa, että tää on viimenen mahdollisuus, kun et itekkään tiedä sääntöjäs.'

Lähetin viestin pyöritellen silmiäni. Heitin puhelimeni matolle ja rojahdin sängylleni.
Miten hän voi olla tuollainen? Ensin hän jättää minut, sitten haluaa minut takaisin ja lähettää uhkauksia, jotta palaisin hänen kanssaan takaisin yhteen. Yhtä sotkua tämä kaikki.
''Hei, ootsä okei?'' Lea kysyi kun saapui huoneeseeni vesilasin ja panadolin kanssa. Nousin istumaan ja hymyilin Lealle hieman.
''Joo, toki. Mun pää on vaan vähän sekasin'' sanoin ja otin veden ja pillerin Lean kädestä. Nielaisin panadolin veden mukana, se ei ollut enää niin vaikeaa kuin joskus nuoruudessa.
''En voi uskoa, että Stan oli siellä. Luulin, että ne bileet oli 'liian tylsät' hänen makuunsa'' Lea sanoi valittavalla äänellä. Naurahdin ja katsoin kattoon. 
''Ollaan nyt rehellisiä. Kaikki on 'liian tylsää' hänen makuunsa'' sanoin kikattaen ja peitin kasvoni.
''Sulle tulee kyllä niin paha darra aamulla, ettei mitään järkeä'' 
''Tiedän. Ei ois pitänyt juoda niin paljoa. Olin tyhmä, enkä ajatellut. Anteeksi, Lea''
''Ei se haittaa. Pidetään leffamaratoni-päivä ja relataan vaan koko päivä. Ellet halua sitten juosta maratonia'' 
Naurahdin ja nyökkäsin samalla.
''Joo. Kymppitonnin maratoni kuulostaa hyvältä. Nousta virkeänä ja aikaisin treeneihin''
''Ketä me huijataan? Me ei pystyttäis juosta edes kilometriä kuolematta'' Lea sanoi nauraen ja tökkäsi minua käteen.
''Mutta me ollaan silti hyvännäköisiä'' sanoin ja laitoin peiton päälleni. Lea teki samoin ja katsoi minuun sitten hymyillen.

''Niin, ööh. Tiiäthän Liamin?'' hän sanoi.
Liam. Harryn, Louisin, Niallin ja Zaynin ystävä. Hän oli mukava. Mukavempi kuin muut heistä. Paitsi, että kaikki heistä ovat suloisia. Ja hyvännäköisiä myös.
Nyökkäsin hymyillen ja katsoin häneen.
''Joo, hän on aika söpö'' sanoin kohauttaen olkapäitäni.
''Niin, tiedän. Hän on myös superkiltti ja mahtava.. Luoja, mä luulen että meillä on jotain juttua. Sain hänen numeronsa ja hän sanoi tekstaavansa mulle huomenna, kun hän herää. Mitäs jos meistä tulee pari? Hän olisi mun eka poikaystävä, Effie'' hän sanoi ja yritti peittää hymyään.
Nään harvoin tätä puolta Leassa, mutta kun nään, se saa päiväni sata kertaa paremmaksi. Hän on aina niin avoin minulle, mutta puhuu tunteista kuin ne olisivat salaisuuksia. Vaikka nämä ihastukset saavatkin hänen päänsä aina pyörälle.
''No, mun mielestä hän on kaikista kiltein heistä. Hän vaikuttaa tosi mukavalta ja huolehtivaiselta. Te olisitte täydellisiä yhdessä. Ja ensimmäiseksi poikaystäväksi myös täydellinen. Se olis mahtavaa'' sanoin ja vinkkasin Lealle silmää.
Nauraen hän ravisteli päätään ja laski päänsä sitten tyynyyn katsoen kattoa.
''Pojat näyttäytyy aina lopussa idiooteiksi'' hän sanoi huokaisten.
''Eihän, jos löydät Sen Oikean'' sanoin ja sammutin yöpöytälamppuni.
''Öitä, Lea'' sanoin lempeästi.
''Öitä, Effie''